Härmän perustajajäsenet
Ylärivi: Aleksander Uschanow, Erkki Vuori, Heimo Pellikainen, Jorma Jokinen, Jaakko Koivu ja Kullervo Kurronen
Alarivi: Paavo Korelin, Pentti Setälä, Risto Saarinen ja Vladimir Uschanow
Hämeenlinnan Härmän syntyvaiheet sijoittuvat vuosille 1963-1967. Seuran syntymäpaikka oli silloisessa Vanajan kunnassa Ruununmyllyn kylässä. Ruununmyllyllä oli joukko poikia, jotka harrastivat jalkapalloa ja jääkiekkoa omissa ympyröissään. Pian harrastus levisi niin, että halu osallistua em. lajeihin kilpailumielessä syntyi. Vuonna 1963 syntyikin ensimmäinen rekisteröimätön seura, Ruununmyllyn Palloseura. Seuran peliasut olivat punaiset ja se pelasi Vanajan kunnan kyläsarjoissa. RuPS voittikin kunnan jääkiekkomestaruuden vuonna 1964 ja jalkapallossa epävirallisen sarjan 1964 ja 1965. Talvella 1965 jääkiekko sai valtavan innostuksen. Koska RuPS ei ollut rekisteröity, se ei voinut ottaa osaa jääkiekkoliiton sarjaan. Tästä syystä Idänpään Toive otti jääkiekon lajiohjelmaansa. Jääkiekkoa harrastavat kustansivat itse kulut. ITO:n nimissä pelattiin jääkiekkoa 1965-1966.
Voidaan sanoa, että Härmän ensimmäinen nimi oli Ruununmyllyn Palloseura (RuPS). Palloiluinnostuksen säilytti jatkossa Idänpään Toive (ITO). Sitten Voimistelu- ja Urheiluseura Härmä ry. perustettiin.
Moni varmasti miettii, miksi piti perustaa seura, kun jo pelattiin ITO:n nimissä. Syynä perustamiseen oli se, että Toive ei silloin voinut ottaa osaa kustannuksiin ja toiseksi Toive oli Hämeenlinnasta ja palloiluinnostus oli Vanajan kunnassa Ruununmyllyn kylässä. Haluttiin oma seura tyhjiöalueelle, jossa oli harrastajakapasiteettia valtavasti. Vaikka osa pelaajista pelasi HPK:ssa ja Tarmossa, haluttiin omalle paikkakunnalle seura. Niinpä aloitettiin tuumasta toimeen. Haave toteutui marraskuun 5.päivänä 1967 Ruununmyllyn koulun käsityösalissa. Seuran perustaminen ei ollut kuitenkaan niin yksinkertaista ja yksimielistä kuin uskottiin. Seuralle piti saada nimi ja liitto, jonka alaisuuteen piti liittyä. Tästä alkoikin ensimmäiset vaikeudet.
Seuran nimi ja liitto
Koska ensimmäiseksi piti saada nimi rakkaalle lapselle, asiasta äänestettiin. Nimiehdotuksia tuli taululle kahdeksan. Kaikki tavanomaisia suomalaisia nimiä. Ennen äänestystä tuli Vladimir Uschanoville mieleen, että ollaan Hämeessä, eikö siitä voisi jotenkin taivuttaa seuralle sopivaa nimeä. Niinpä hän pelkästä päähänpistosta lisäsi listaan ehdotuksensa ”Härmä”. Lisäyksen jälkeen nimeä piti hieman perustella erikoisena ja jämäkkänä hämäläisenä Härmänä. Nimi saikin yllättäen kannatusta. Äänestyksessä kävi sikäli vielä hassusti, että se ryhmä pojista, joka ei ollut vielä kuvioissa mukana äänestivät joko tosissaan tai pilanpäiten juuri Härmää. Taas se ryhmä, joka oli jo RPS ja ITO:n ryhmissä mukana äänestivät enemmän Salama-nimeä. Lopputuloksena kävi kuitenkin niin, että Härmä voitti Salama-nimen yhdellä äänellä.
Urheiluliiton äänestyksestä tulikin kiihkeä. Kahtiajako oli selviö. Ne, jotka kannattivat SVUl:a jäivät kokoukseen ja TUL:n kannattajat lähtivät. Jääneitä jäi harmittamaan ennen kaikkea se, että Härmä-nimi tuli äänestyksessä voittajaksi. Valtaosa kokouksesta lähteneistä oli äänestänyt Härmä-nimeä. Tämän jälkeen nimeen tartuttiin useasti.
Seuran alkuvaiheessa ja ensimmäisenä vuonna varsinkin oli todella vakaa aikomus muuttaa seuran nimeä, koska nimestä kiisteltiin. Nimenmuutospapereita hankittiin ja asia venyi ja venyi, kunnes hankkeesta luovuttiin kun huomattiin, että se ei olekaan huono nimi, päinvastoin. Eniten nimiasiassa harmitti se, että jälkitarkastuksessa huomattiin, että yksi äänestäjistä olikin alaikäinen. Ei kuitenkaan haluttu tehdä suurta paperityötä, että saataisiin nimi muutetuksi. Yhden äänestäjän poisto ei varmuudella edes olisi tilannetta muuttanut, koska arpa olisi ratkaissut kumpi nimistä jäisi, Härmä vai Salama.
Nimi jäi muuttamatta ja hyvä olikin, kyllä Härmä on ollut hyvä nimi. Muut paikkakunnat näyttivät hyväksyvän nimen heti. Kuitenkin seuran nimestä jaksettiin kiistellä viisi vuotta. Toiminnallinen esillä olo oli paras pr nimelle ja Härmä hyväksyttiin lopulta yhdeksi monista. Härmä oli virallisesti SVUL:n jäsen vuoteen 1977 saakka, kunnes se erosi siitä. Syynä eroon oli se, että Härmä oli jalkapallon erikoisseura, eikä sen kannattanut maksaa jäsenmaksuja lajikohtaisille liitoille, kuten jääkiekko, lentopallo, yleisurheilu ja hiihto. Härmä jäi pelkästään Suomen Palloliiton alaiseksi ja se on yksi SVUL:n erikoisliitoista.
Alkuvaiheista – lajit
Alkuvaihe oli kirjavaa, kuten monilla seuroilla. Harrastajia löytyi lähes joka lajista. Alussa piti päättää, mitä lajiohjelmia Voimistelu- ja Urheiluseura Härmä ry. ottaa lajikseen. Seuran perustamisen päätarkoituksena oli jääkiekko ja jalkapallo, niin ainakin suunniteltuun, mutta ei. Ohjelmaan tuli yleisurheilu, hiihto, pesäpallo, nyrkkeily, lentopallo, pöytätennis ja luonnollisesti jääkiekko ja jalkapallo. Ilman jääkiekkoa ja jalkapalloa ei koko seuraa olisi koskaan perustettu, mutta niin vain urheiluseura Härmästä tuli eri urheilualojen sekasotku ja yleisseura.
Yleisurheilua jaksettiin harrastaa lajikohtaisena muotona vuoteen 1972 eli neljä vuotta. Siinä ei mole mitään merkittävää tai erikoista mainittavaa tapahtunut, muuta kuin seuran omat yleisurheilukilpailut.
Hiihdossa hiihdettiin omat hiihtokilpailut ja sillä sipuli. Harrastus jäi pois ohjelmasta 1971.
Pesäpalloa jaksettiin lyödä parisen vuotta, ei kuitenkaan virallisissa sarjoissa. Vanajan kunnan mestaruudesta pelattiin kahdesti ja kerran voitettiin mestaruus.
Pöytätennis kuului talvella sisäharrastukseen, jonka harrastajat lopettivat salivuorojen puutteessa.
Nyrkkeily sai hyvän kannatuksen ja Härmä toimikin Hämeenkaaressa liiton piirikilpailuja järjestettäessä isäntänä. Mainittakoon, että Härmän nuorissa Antti Saren voitti hopeamitalin em. kisoissa. Nyrkkeilyn parissa oltiin pitkään ja kovin tavoittein. Lajin fanaatikkoihin kuului seuran puheenjohtaja J.Koivu ja lajin valmentaja Aleksander Uschanow, jotka puuhasivat jopa omaa monitoimihalliakin. Halli oli pitkällä, koska määrärahoja tuli yllättäen monesta paikasta. Hanke tyrehtyi kuitenkin kun kaupunki ei hyväksynyt, että yksi seura saisi moisen hallin haltuunsa. Näin hanke kuoli maapohjan puutteseeen.
Lentopallo oli alkuaikoina myös suosittu laji. Palloa jaksettiin lätkiä parisen vuotta, jonka jälkeen se latistui pariksi vuodeksi. Vuonna 1972 se tuli takaisin ollen seuran kakkoslajina pitkään. Lopullisesti lentopallo sanan varsinaisessa merkityksessä potkittiin ulos 1977. Perusteluna jyrkkään sanamuotoon voitaneen sanoa, että lentopallo pyrki seurassa olemaan jopa ykköslaji, vaikka seuran tulot tulivatkin pääasiallisesti jalkapalloa harrastavilta. Lentopallo oli vain menoerä seuralle, joskin sen kannattajat toiminnallisesti tekivät parhaansa saadakseen rahaa seuran kassaan. Näin ainakin jalkapallofanien mielestä. Em. yhteenottojen seurauksena lentopalloilu Härmässä lopetettiin ja lentopalloilijat perustivat oman seuransa Mikasan. Mikasa ry. perustettiin Härmän lentopallon jäämistöön ja Mikasan pelaajat voivatkin kertoa, että isoisämme oli RPS ja isämme Härmä.
Jääkiekkoa pelattiin aluksi pari vuotta RPS:n nimellä ja liiton sarjoissa ITO:n nimellä parisen vuotta. Härmän omalla nimellä jääkiekkoa pelattiin niinikään pari vuotta, mutta se jäi lajiohjelmasta pois kalleutensa vuoksi 1970, vaikka lajilla oli vankka harrastajapohja. Tämä oli monelle pettymys mutta pakon sanelema saneeraus.
Kuningas jalkapallo on ollut alusta asti seuran päälaji ja on sitä jalkapallon erikoisseurana vieläkin. Lajilla oli alusta saakka suurin kannatus ja joukkueurheilua kasvattava vaikutus.
Hämeenlinnan Härmä r.y.
Samana vuonna muutettiin Voimistelu- ja Urheiluliitto Härmän nimeä hieman. Härmän edestä poistettiin sanat Voimistelu ja Urheilu ja tilalle tuli vain Hämeenlinna. Nyt virallisesti seuran nimi on Hämeenlinnan Härmä ry.
Eräät Härmän perustajajäsenet halusivat seuran syntyhetkellä, että seurasta tulisi vain erikoisseura, joka harrastaa vain jalkapalloa, mutta se kariutui monien muiden lajirakkauteen. Kymmenen vuoden kuluttua Härmästä tuli sitten erikoisseura, mikä siitä alun perin haluttiinkin tehdä eli kuningas jalkapallon erikoisseura. Kaikki liikunnallinen ilo ja riemu oli koettu ja vastoinkäymisistä oli paljon opittu. Taloudellisesti oli selviö, että pieni urheiluseura ei voi levittää urheilumuotoja liikaa, rahat ja voimavarat kun eivät kerta kaikkiaan riitä.
Edustusjoukkue
Vuosi 1973 oli aikaa, jolloin Härmä taisteli tosissaan kaupungin toiseksi parhaasta paikasta. HPK oli eittämättä kaupungin paras. Taistelu käytiin Hämeenlinnan palloilijoiden kanssa, sillä HäPa oli tottunut olemaan kaupungin kakkonen Tarmon lopetettua jalkapalloilun. Nyt HäPa sai uuden haastajan ja sai huomata, että Härmä ajoi sen ohi vuonna 1974 lopullisesti.
Härmä pelaili piirisarjassa viisi vuotta. Nousu tapahtui vuonna 1972, kuten edellä tuli jo kerrottua. Vuonna 1073 oli vielä totuttelua neljänteen divisioonaan, mutta jo vuonna 1975 taisteltiin tosissaan noususta kolmanteen divisioonaan. Tie aukesi sinne vasta 1977 kun Härmä täytti 10 vuotta. Näin tuli Härmälle täysin uusi sarja ja uudet haasteet.
Härmä-Riihimäen Palloiluseura –ilmiö oli laajin muuttovirran muodossa. Kävi niin, että RiPS:n kaikki pelaajat, yhteensä 11, siirtyi Hämeenlinnaan ja Härmään. Tänä aikana Härmä luonnollisesti poti pelaajien runsautta, sillä samana vuonna voitti Härmä II sarjansa peli piirinsarjan.
Rima asetettiin vuonna 1978 todella korkealle ja nousu kakkosdivisioonaan oli tavoite. HPK:sta siirtyivät Jyrki ja Reijo Vuorinen Härmään. Oli todella kova nippu kasassa ja kaikki näytti olevan kunnossa ylöspäin. Kävi kuitenkin niin, että Härmän nousu kariutui protestiin, koska Härmä peluutti Timo Tervosta 15 minuuttia ja pelilupa RiPS:ta oli tuolloin vasta piirin taskussa, kun sen olisi pitänyt olla piirin puheenjohtajalla kotona.
Ottelussa voitettiin kentällä peräti 6-0, mutta jälki-itkun jälkeen Toijalan Pallo (TP-49) sai pisteet ja Härmä tuomittiin pöydän takana hävinneeksi. Seuraavana vuonna hajosi ryhmä edellä kerrotun asian johdosta ja Härmä putosi sarjaa alemmaksi.
Näin kahtena kolmena vuonna oli pelaajavirta Härmässä todella kova. Miehiä tuli ja meni virtanaan. Vuosi 1979 oli Härmän pelikausista ehkä heikoin. Pelattiin vain ja sijoitus oli ensi kerran sarjan puolivälin tuntumaa. Tämä aika oli Härmälle aikaa, jolloin se kokosi itseään uuteen yritykseen ja lamasta oli päästävä. Koko 1980-luvun alku, viitisen vuotta, haettiin pelituntumaa ja Härmä roikkui koko ajan kärjessä, mutta vailla nousumahdollisuuksia.
Tekstit Härmän 20-vuotishistoriikista.